Hyppää yhteiskäyttöpyörän selkään – uudet kaupunkipyörät ja asemat houkuttelevat
Swecon suunnittelija Mikko Raninen on ollut mukana suunnittelemassa järjestelmän laajennusta ja aikoo ottaa pyörät käyttöön koko kesäksi.
Iloisen keltaiset yhteiskäyttöfillarit ovat jälleen täällä. Helsingin kaupunki on panostanut pyöräilyn osuuden kasvattamiseen kaupunkiliikenteessä ja avaa uusia kaupunkipyöräasemia kantakaupungin asemien jatkeeksi. Sweco vastasi Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmän suunnittelusta ja koordinoinnista, ja on ollut mukana suunnittelemassa myös järjestelmän laajennusta.
Kaupunkipyörä on yhteiskäyttöpyörä Helsingin alueella liikkuville asukkaille ja vierailijoille. Kesällä 2016 pyöriä oli liikenteessä 500 ja asemapaikkoja oli 50. Nyt vuonna 2017 järjestelmä laajenee Helsingissä 140 aseman ja 1400 pyörän kokoiseksi. Kantakaupungin ohella pyöriä on käytössä Lauttasaaresta Munkkiniemeen, Pasilaan ja Arabianrantaan aina Vanhankaupunginlahdelle asti. Myös Espoossa päästään kokeilemaan kaupunkipyöriä Matinkylän-Olarin alueella 10 asemalla ja 100 pyörällä.
Kaupunkipyöräily on kovassa nosteessa
Kaupunkipyörät ovat saaneet kaupunkilaiset puolelleen ja paljon positiivista julkisuutta – ja mikä parasta, niillä on pyöräilty paljon. Pyöräilystä on tullut tiivis osa urbaania kaupunkielämää, joten ei ihme, että kaupunkipyörien käyttöaste on ylittänyt odotukset.
Helsingin kaupungin suunnitteluviraston pyöräilykoordinaattori Niklas Aalto-Setälä on tyytyväinen, että sekä yhteiskäyttöpyörätiimille että Helsingin kaupungille tärkeä hanke on ollut menestys. ”Itse suunnitteluprosessi oli haasteellinen, koska kaupunkitila on rajallista ja asemat ovat isoja kokonaisuuksia. Olisihan se hienoa, jos valtavasti suunnittelutyötä vaatinut laajennushanke täyttäisi myös kaupunkilaisten odotukset”, Aalto-Setälä kertoo.
Järjestelmän menestys johtuu sekä sisäisistä että ulkoisista tekijöistä. Sisäisiin tekijöihin vaikuttavat muun muassa asemapaikkojen ja -kapasiteettien suunnittelu sekä tekniset ominaisuudet.
Ulkoisia tekijöitä ovat puolestaan kaupunkirakenne, maasto sekä pyöräilykulttuuri. Kaupunkilaiset ovat pyöräilleet verrattain vähän omalla pyörällä Helsingin keskustassa kehnon pyöräverkoston ja muun muassa turvallisen pysäköinnin vähäisyydestä johtuen. ”Järjestelmän käyttöönotto oli nappiajoitus, kun pyöräilybuumi oli muutenkin nostamassa päätään. Vaivaton kaupunkipyöräjärjestelmä toi Helsinkiin helpon tavan liikkua”, iloitsee Swecon suunnittelija ja hankkeessa projektipäällikkönä toimiva Mikko Raninen.
Verkosto laajenee kaupunkilaisten liikkumistarpeet huomioiden
Kaupunkipyöräjärjestelmän laajenemisvaiheen verkostotarkastelussa yhdistettiin liikenneasiantuntijuus paikkatieto-osaamiseen. Sweco hyödynsi asiantuntijuutensa ohessa niin paikkatietoa, paikallistuntemusta kuin kansainvälisiä tutkimuksiakin parhaiden asemapaikkojen suunnittelussa.
”Olemme saaneet käyttöömme rakennus- ja työpaikkokohtaista dataa Helsingin kaupungilta ja teimme visualisointeja niiden pohjalta. Saimme käyttöömme myös Kerro kantasi -kyselyn tulokset, joissa kaupunkilaiset saivat itse toivoa kaupunkipyöräasemakohteitaan”, Raninen kertoo suunnittelutyöstään.
Asemien läheisyys helpottaa järjestelmän käyttöönottoa. ”Pyöräasemat ovat maksimissaan noin 600 metrin päässä toisistaan, joka tarkoittaa, että lähin asema on aina vähintään 300 päässä käyttäjästä. Ne ovat aina lähellä ihmistä”, Raninen kuvailee.
Joukkoliikenteen solmukohdat ja pyöräilijöiden käyttötarpeet ovat olleet suunnittelun keskiössä. Asemat on suunniteltu täydentämään joukkoliikennettä. Pyöriä löytyy niin metroasemien lähettyviltä kuin muun julkisen liikenteen ympäriltä. Niillä on helppoa liikkua ne viimeiset metrit junalta työpaikalle tai toisinpäin.
”Yksilöllisempiä liikkumistarpeita on vaikeampi saada selville. Liikumme kaupungilla muun muassa palavereissa, kahviloissa, puistoissa ja tapahtumissa. Toiminnoiltaan sekoittuneessa kaupunkirakenteessa järjestelmä toimii vaivatta, mutta on paljon alueita, joihin sijoittuu pääasiassa vain esimerkiksi työpaikkoja tai asutusta, jolloin suunnittelu on haasteellisempaa”, Raninen kuvailee.
On tärkeää, että pyörät olisivat jatkuvassa käytössä. Jokaisen keltaisen kiitäjän olisi hyvä olla liikkeellä ainakin 4-6 kertaa päivässä ja keskikesällä käyttöasteen toivotaan olevan vieläkin korkeampi.
Yhteiskäyttöpyörät innostuttavat kaupunkilaisia, mutta innoissaan ovat myös järjestelmän suunnittelijat ja toteuttajat. ”Tämä on ollut aivan huippujuttu ja oma henkilökohtainen kasvutarina myös. Projekti näkyy sekä kaupunkikuvassa että mediassa ja saa aikaan mukavaa keskustelua erilaisissa pyöräilyfoorumeissa. Onhan se hienoa, että asiasta keskustellaan eri puolilla Suomea ja pohditaan järjestelmän käyttöä laajemminkin”, summaa Raninen hymyssä suin.
About Author
